Search
  • Datapääoma | Tommi & Markku

Viestinnän merkitystä ei saa unohtaa johtamisessa. Jouluevankeliumi kertoo miksi data ei ole IT-asia

Jokainen ruotsin kielen oppimisesta nauttimaan päässyt muistaa tilanteita, joissa jokaisen yksittäisen sanan tuntemus ei ollut oleellista sitä ympäröivän lauseen merkityksen ymmärtämisessä. Näissä hetkissä jokainen meistä on oivaltanut kieliopin merkityksen ja tärkeyden. Aivan tasan sama asia pätee dataan: et voi kääntää sattumanvaraisia datapisteitä merkitykselliseksi informaatioksi, jos et tiedä miten ne liittyvät toisiinsa ja mikä niiden rakenne ja merkitys toisilleen ovat. (Martin Treder)




Viestintä on (datalla) johtamisen vaikein laji


Viestintä, tuo johtamisen vaikein laji: eli kyky ja taito pukea sanoiksi se, mitä pitäisi saavuttaa. Johtotehtävissä työskentelevien ihmisten työajasta suurin osa on viestintää ja eräiden lähteiden (A) mukaan jopa 50% sähköisestä viestinnästä ymmärretään väärin. Väärinymmärrys voi olla ihan rehellinen väärinymmärrys, menetetty mahdollisuus, tarpeeton ristiriita, rikkinäinen puhelin, epäluottamus tai viestinnän puutteesta johtuva heikko työmoraali. Oletus on tunnetusti kaikkien epäonnistumisten äiti. Eikö olisikin siis parempi panostaa viestintään, viestintäkulttuuriin ja siihen, miten 2020-luvun tärkein aineeton pääoma, data voisi olla tukemassa ymmärtämistä ja estämässä mahdollisia väärinymmärryksiä.


“Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” - Osmo A. Wiio

Ymmärrys, luottamus ja sitä kautta myös toiminta syntyvät vain kommunikaatiosta. Näin asian muotoilee Kirsi Piha loistavassa kirjassaan Rytmihäiriö (2015). Täysin samat asiat pätevät tiedolla johtamiseen, datan hallintaan ja johtamiseen. Mikä tässä on sitten niin vaikeaa? Tässä kirjoituksessa tulen avaamaan yhteisymmärryksen ja yhteentoimivuuden kolme eri tasoa. Näiden tasojen ymmärtämisen kautta tulemme huomaamaan, ettei data todellakaan ole lopulta IT-asia, vaan arjen liiketoiminnan keskiössä oleva, täysin keskeinen osa 2020-luvulla harjoitettavaa digitaalista liiketoimintaa. Hieman Pekka Lundmarkia mukaillen (B) voimmekin todeta, että yritys ei voi missään tapauksessa ulkoistaa harjoittamansa digitaalisen liiketoiminnan ydintä, dataa, ja sen johtamista IT- tai digiosastolle. Tämän asian voi tosiasiassa ulkoistaa IT-osastolle yhtä vähän kuin työntekijöiden hyvinvoinnin voi ulkoistaa henkilöstöosastolle.


Pohditaampa ensimmäiseksi syitä, miksi data koetaan IT-asiaksi ja miksi siihen liittyvät asiat ovat monessa organisaatiossa ulkoistettuna IT-osastolle, vaikka ei siis missään nimessä pitäisi.


Miksi data koetaan IT-asiaksi ja miksi se ei sitä ole


Vuosien varrella lukuisten kohtaamieni ihmisten ja heidän kanssaan käymien keskusteluiden yhteydessä ilmi tulleiden ennakkokäsitysten perusteella uskallan väittää, että “data”, jo pelkästään yksittäisenä sanana sisältää monelle epäluuloja ja ehkä hieman pelkojakin. “En mä tosta datasta niin tiedä mutta...” - keskustelunavaus on tyypillinen ja erityisen mielenkiintoisen siitä tekee se, että mutta-sanan jälkeen yleensä sama ihminen kiteyttää timanttisesti oman organisaationsa liiketoiminnan ytimen, jossa siis myös data näyttelee keskeistä asemaa 2020-luvun digitalisoituneessa maailmassa. Vaikka hän vähättelee omaa “dataymmärrystään”, hän siis sen sijaan tietää siitä hyvinkin paljon. Mistä tässä on kyse?


Kysehän on pitkälti viestinnästä ja käytetystä kielestä. Itse asiassa “datan” sijaan olisi paljon mielekkäämpää puhua vain “tiedosta” ja sen oikea-aikaisuudesta, paikkansapitävyydestä, laadusta ja merkityksestä onnistuneelle päätöksenteolle, minkä tahansa toimialan tai liiketoiminnan johtamisessa. Näin poistamme “datasavuverhon” ja muut vaaralliset ennakkokäsitykset ja saavutamme riittävän tason yhteisymmärryksen kaikkein olennaisimmasta asiasta mitä tulee myös dataan ja sen johtamiseen.


Tämän päivän yrityksen johtamisjärjestelmän ytimessä on yrityksen taloudellista tilannetta projisoivat tuloslaskelma ja tase. Kuukausittaisen, koko globaalin konsernin läpileikkaavan tuloslaskeman pyöräyttäminen on monessa organisaatiossa vaativa homma, joka saattaa vaatia satoja, ellei tuhansia mies- ja naistyötunteja valmistuakseen. Lopulta kyse on pitkälti bittimuotoisen datan onkimisesta ympäri organisaation prosessien ja sen kokoamisesta yhteen. Datalla voidaankin siis sanoa olevan erittäin keskeinen merkitys yritysten johtamisen ja päätöksenteon kannalta.

“Data on loppujen lopuksi vain sarja havaintoja, jotka on kirjattu ylös.”

Onko näin myös aina ollut? Hyödynsikö esimerkiksi Henry Ford *tietoa* kehittäessään vallankumouksellisen tuotantokonseptinsa? Aivan varmasti hyödynsi. Oliko Henry Fordilla kenties dataa ja hyödynsikö hän sitä osana menestysreseptiään? Todennäköisesti asiaan liittyi niin paljon muistettavaa ja sisäistettävää tietoa, että siihen liittyviä havaintoja oli jossain vaiheessa pakko kirjata ylös, esimerkiksi paperille, eli vastaus on kyllä. Oliko Henry Fordilla ATK/IT-järjestelmiä tuotantokonseptinsa kehittämisen tai sen operoimisen tukena? Mietitäänpäs: hän eli tuoretta, juuri vaihtunutta 1900-luvun alkua, joten ei, hänellä ollut IT-järjestelmiä tukenaan. Sen sijaan dataa hänellä oli tuonkin edestä ja sitä hän menestyksekkäästi myös hyödynsi. Huomaatko: data ei (välttämättä) liity IT:hen mitenkään!


Toinen jokaiselle luterilaisen työmoraalin (ja miksei muillekin!) omaaville tuttu tarina on tietenkin raamatun uuden testamentin Luukkaan evankeliumi, jouluevankeliuminakin tuttu tarina: (toim. huom. alkuperäinen idea jouluevankeliumin kytkemisestä datan johtamiseen on, tietenkin, Martin Trederiltä)


“Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luukas 2:1-2, Uusi testamentti)

Niin lähtivät Joosef ja Maria ja näin edelleen. Keskeinen asia, joka tässä tarinassa kannattaa laittaa merkille, on tietenkin herra isoherra Quirinius (suom. Kyrenius). Veroluetteloon piti kirjata noina aikoina todennäköisesti tuhansien, ellei kymmenien tuhansien ihmisten tiedot ja olisi kovin vaikeaa uskoa, että Quirinius, suurena johtajana ja arvontunnossaan laskisi tai kirjaisi ensimmäistäkään havaintoa itse omin käsin ylös. Hänellä siis hyvin todennäköisesti oli apunaan joku luotettu johtaja ja tällä osastollinen muita ihmisiä tukemassa tätä massiivista urakkaa. Tarina sijoittuu historialliseen ajankohtaan, josta on nyt kulunut reilut 2000 vuotta aikaa. Mitäpä luulet, oliko Quiriniuksen tukena IT-johtaja ja IT-osasto vaiko kenties datajohtaja ja dataosasto? Aivan. Datahan on lopulta vain sarja havaintoja, jotka on kirjattu ylös (esim. papyruskääreeseen).

Kun ATK alkoi valtaamaan alaa 1960-luvun jälkeen, oli myös data fiksua enkoodata ykkösiksi ja nolliksi. Tähän hetkeen liittyy myös kaikkien väärinymmärrysten äiti: ikään kuin data olisi IT-asia ja IT-osaston asia hoitaa.

Kun automaattinen tietojenkäsittely eli ATK alkoi valtaamaan alaa 1960-luvun jälkeen, myös data oli tällöin fiksua enkoodata ykkösiksi ja nolliksi ja alkaa käsittelemään sitä tehokkaasti tämän uuden teknologisen innovaation avulla. Väitän, että juuri tähän hetkeen liittyy myös kaikkien väärinymmärrysten äiti: eli ikään kuin data olisi IT-asia ja IT-osaston asia hoitaa. Logiikka tuntuu hieman ontuvan, sillä jos joku asia on tietokoneen sisällä, ei se riitä tekemään siitä IT-asiaa. Samalla logiikallahan sattumanvaraisen yrityksen tiloissa avokonttorissa työskentelevät ihmiset olisivat kiinteistönhuollon vastuulla (ovathan he rakennuksen sisällä) tai teleoperaattori olisi vastuussa kaikesta sisällöstä mitä heidän miljoonat asiakkaansa liikuttavat operaattorin infraa hyödyntäen (liikkuuhan tuo sisältö bitteinä teleoperaattorin kaapeleiden ja mastojen välityksellä). Älyvapaata, eikö olekin? Aivan yhtä älyvapaata on ajatella data pelkästään IT:n vastuuksi. Jotten olisi nyt liian julma ja löisi aivan liian kovalla kädellä, on syytä muistaa, että tietyt, mutta hyvin rajatut datan hallinnointiin liittyvät asiat itse asiassa ovat IT:n asia hoitaa. Tarkastellaan niitä seuraavaksi.

Yhteentoimivuuden helpoimmat tasot: syntaktinen ja tekninen. Eli laitetaan järjestelmät juttelemaan keskenään. Tämä on IT:tä.


Datasta puhuminen “uutena öljynä” todettiin jo aiemmin tässä blogissa lässähtäneeksi ja väsyneeksi, aivan tarpeeksi kuulluksi metaforaksi. Ei siis palata siihen nyt. Kuitenkin lähes yhtä turvonnut tokaisu on myös “järjestelmät eivät juttele keskenään”. Kyllä järjestelmät ovat jutelleet keskenään jo vuosikymmeniä mutta oikea kysymys onkin, että ymmärtävätkö ne toisiaan ja pitäisikö niiden edes ymmärtää vai kenties niitä käyttävien ihmisten?


Jos tarkkoja ollaan, “järjestelmät eivät juttele keskenään”-fraasi ja siihen liittyvä ydinongelma johtuvat alun perinkin järjestelmälähtöisestä katsantokannasta ja siinä lukittautumisessa: joku keksi joskus, että data on IT-asia ja sen myötä dataan ja tiedonhallintaan liittyviä ongelmiakin on valitettavasti lähestytty aina varsin tekninen näkökulma edellä. Tämä on johtanut ja johtaa edelleen kerta toisensa jälkeen vääriin ratkaisumalleihin ja energiaa kohdistuu täysin vääriin asioihin.

Keskeisin haaste on siinä, että pohjimmiltaan viestintäongelmasta on tehty järjestelmäongelma, ja sitä yritetään ratkaista usein siis aivan väärin keinoin ja menetelmin.

Ydinongelma on siinä, että pohjimmiltaan viestintäongelmasta on tehty järjestelmäongelma, ja sitä yritetään ratkaista siis aivan väärin keinoin ja menetelmin. Kirjanpitojärjestelmä ei juttele kassajärjestelmän kanssa, joka taas ei juttele tuotetietojärjestelmän kanssa. Ydinongelma säilyy yksikkötasolta yritystasolle sekä yritystasolta toimialatasolle. Tässä olisi tärkeää ymmärtää, että järjestelmät ovat vain välineitä jonkun perimmäisen tarpeen takana ja mahdollistajana, eivät itse tarkoitus. Nyt monessa organisaatiossa on käynyt valitettavasti niin, että lähes kaikki mikä järjestelmiin liittyy, koetaan IT-asiana, kun samaan aikaan kaikkein keskeisin, eli järjestelmiin sitoutunut aineeton pääoma, data ja sen ymmärtäminen tullaan ulkoistaneeksi IT-osastolle tämän karmean ajatteluvirheen seurauksena. Jos loukkasit jotakuta sosiaalisessa mediassa, ei se ole teleoperaattorisi vastuulla, vaikka sen vastuulla olikin teknisen ja syntaktisen tason yhteentoimivuuden varmistaminen eli bittien liikuttelu oikeassa formaatissa.


Olemmekin nyt parin konkreettisen esimerkin avulla esitelleet yhteistoimivuuden kaksi ensimmäistä (ja helpointa!) tasoa: teknisen ja syntaktisen. Teknisen tason yhteistoimivuus saavutetaan siis silloin kun bitti liikkuu paikasta A paikkaan B. Esimerkkinä tästä toimikoon nyt vaikkapa onnistunut bittien liikuttelu myyntijärjestelmän ja markkinoinnin järjestelmän välillä. Jotta näillä järjestelmillä olisi ylipäätään joku mahdollisuus erotella lähetettävästä ja saapuvasta bittivirrasta jotain järkevää kokonaisuutta, tarvitaan myös syntaktisen tason yhteistoimivuus eli sopimus teknisestä formaatista. Se voi olla tiedostojärjestelmä, jossa vaihdettava viesti on tiedosto, jonka formaatti on vaikkapa csv (eng. comma-separated values) tai kenties määrämittainen ASCII (eng. American Standard Code for Information Interchange). Kas näin, olemme saavuttaneet sopimuksen siitä, miten bitti liikkuu yhteistoimivasti kahden järjestelmän välillä.


Aivan samalla analogialla voin nyt itse ottaa tiedostoexportin molemmista järjestelmistä ja asettaa ne vierekkäin omalle PC:lleni kansioon C:\temp: mahtavaa, olen teknisesti integroinut kaksi järjestelmää (sarkasmivaroitus)! Nyt voidaankin kysyä, että ymmärränkö vielä, mitä on se tieto, jota nuo tiedostot pitävät sisällään? No en todellakaan. Osaavatko järjestelmätkään jutella ymmärrettävästi keskenään, jos niille ei ole kerrottu tuon tiedon semanttista rakennetta? No eivät. Kas tässä piilee koko homman ydin: tekninen ja syntaktinen taso edustavat IT:tä. Tämä on helpoin vaihe yhteentoimivuuden tiellä: bittien liikuttelua paikasta A paikkaan B yhteisesti sovitussa formaatissa. Tämä on myös sitä IT:tä. Vaikein on siis vielä edessä ja tarkastellaan sitä seuraavaksi.

Yhteentoimivuuden ja yhteisen ymmärryksen taso eli semanttinen taso. Tämä on vaikeinta, tämä on liiketoiminnan ydintä.


Tähän asti tullessa olemme siis lähestyneet asiaa laajasti vallitsevan ongelmatiikan (IT- ja järjestelmälähtöisyys) kautta ja olemme nyt päässeet vihdoin ratkaisujen pariin. Useamman kuin yhden osapuolen keskeisen yhteisymmärryksen kannalta ei siis todellakaan riitä, että keskitymme vain tekniseen ja syntaktiseen, IT- ja järjestelmäkeskeiseen lähestymistapaan. Ei siis riitä, että bitit ja tavut siirtyvät paikasta toiseen (tekninen taso) eikä se, että ATK-ammattilaiset ovat keskenään päässeet yhteisymmärrykseen datan fyysisestä rakenteesta, eli mennäänkö csv:llä vai excelillä (syntaktinen taso). Tämän lisäksi tarvitaan niin sanottu semanttisen tason ymmärrys.

Keskeistä on siis pyrkiä siihen, että ymmärtäisimme ympäröivien liiketoiminnan prosessien ja järjestelmien ristitulessa olevan datan sen syövereissä esiintyvien käsitteiden kautta. Muu ei ole täysin samantekevää mutta valitettavan usein näkee, että datahommat tuppaavat lähtemään liikkeelle liikaa tietovarastot ja dataputket edellä, kun edellä mainitut ovat (vain) teknisiä ratkaisuja, joiden pääpaino on nimenomaan teknisen ja syntaktisen tason yhteentoimivuuden rakentamisessa. On tietysti syytä muistaa, että oikeaoppisen ja toimivan tietovarastoratkaisun keskiössä on lopulta onnistunut ja kattava liiketoimintalähtöinen käsitemallinnus: semanttisen tason ymmärryksen luoja. Tämän luominen tai luomatta jättäminen on se tekijä, joka lopulta määrää koko hankkeen onnistumaan tai epäonnistumaan.

Käsitemallinnus paljastaa yrityksen sielun, luo yhteisen kielen organisaation eri toimintojen välille ja auttaa näin niitä kommunikoimaan onnistuneesti keskenään.

Lopulta on niin, että juuri käsitemallinnus (tarkempaa tietoutta varten tsekkaa Ari Hovi ja Ellie tai kuuntele asiaa käsittelevä Datapääoman podcast) ja yrityksen tietopääoman käsitemalli itse asiassa paljastaa sen sielun. Projektibisnestä harjoittavalle organisaatiolle yllättäen yksi keskeisimmistä käsitteistä on juuri “projekti”. Kaikki projektibisneksessä toimineet varmaan tunnistavat viestinnälliset arjen haasteet: mikä ylipäätään on projekti? Milloin sen voidaan katsoa alkaneen? Entä loppuneen? Onko projekti todella ohi, kun aktiivinen tekeminen on loppunut vai “pidetäänkö projekti auki” esim. lisätöitä varten? Ketkä osallistuvat projektin läpivientiin? Ja niin edelleen. Juuri näihin kysymyksiin onnistunut käsitemallinnus antaa riittävät vastaukset.


Kaikkein universaalimmat, miltei jokaista yritystä ja heidän tietopääomaansa koskettavat käsitteet ovat tietenkin sen edustamaan brändiin liittyvät käsitteet: tyypillisimmillään tuote ja/tai palvelu. Tärkein lienee kuitenkin tieto, joka koskettaa ja määrittelee yrityksen suhteet sen sidosryhmiin. Tämän tietopääoman tyypillisimmät käsitteet ovat asiakas, toimittaja sekä työntekijät. Riippuen liiketoiminnasta ja sitä ympäröivästä ekosysteemistä, liiketoiminnan kovassa ytimessä on edellä mainittujen lisäksi aina muitakin käsitteitä. Paikkaan ja sijaintiin liittyvät käsitteet ovat keskeisiä logistiikan ja toimitusketjun hallinnan alueella. Lentoasematoiminnassa keskiössä on yllättäen “lento” tai “operaatio” ja niin edelleen. Mitkä ovatkaan sinun edustamasi tai palvelemasi liiketoiminnan käsitteistön kovaa ydintä? Mitkä ovat ne käsitteet, jotka hallitsevat kommunikaatiota arjessa ja mistä teillä on mahdollisesti sitä dataa?

“Data model is supposed to reflect the business model! If such a data model is too complicated, your business model may be too complicated as well.” (Martin Treder)

Kattava ja selkeä käsitemalli luo yhteisen kielen organisaation eri toimintojen välille ja auttaa näin niitä kommunikoimaan onnistuneesti keskenään. Voidaankin lopulta todeta, että kun ymmärrät yrityksen tuottamaa dataa, ymmärrät sen liiketoimintaa. Käsitemallinnuksen keskeisin tavoite onkin luoda yhteinen terminologia ja kieli yrityksen eri osastojen ja tahojen välille; sopimus siitä, mitä käsitteitä käytetään. On myös syytä huomata, että käsitemallin tärkein tehtävä on ilmentää ympäröivää liiketoimintaa ja liiketoimintamallia. Jos tuo käsitemalli osoittautuu siis kompleksiseksi, saattaakin olla niin, että itse asiassa liiketoimintamallisi on vaikea ja monisyinen!


Parhaimmillaan selkeän ja riittävän yksinkertaisen käsitemallin kautta maailmaa käsittelevä viestintä takaa nopeasti ja tehokkaasti ymmärretyksi tulemisen. Olen useasti urallani kuullut, että “hittolainen, ensimmäistä kertaa meillä on talossa kaveri, joka osaa selkeästi kertoa mitä ollaan tekemässä eikä sorru iänikuiseen tech-talkiin ja ATK-jargoniin”. Juuri tästä on kyse: ymmärretyksi tulemisesta ja liiketoiminnan ymmärtämisestä. Teknologia kun on vain hyvä renki mutta kovin huono isäntä. On myöskin niin, että kun olet selvittänyt tietyn liiketoiminnan käsitteistön ja siihen liittyvän datan perin pohjin, saatat tässä kohtaa tuntea itse jopa liiketoiminnan ytimen tarkemmin kuin pelkästään paperilla (tai powerpointilla!) sen kanssa tiiviimmin työskentelevä taho, joka tietämättömyyttään joutuu jäämään meta- ja kuulopuheiden tasolle. Tunne datasi, niin tunnet liiketoimintasi!

Kohti yhteistä kieltä ja ymmärretyksi tulemista


Olen nyt toiminut datan ja IT:n parissa pyöreästi reilun 15 vuoden ajan. Olen toiminut asiantuntijana, konsulttina, tiiminvetäjänä, johtajana ja niin edelleen. Kertaakaan urallani en ole törmännyt tilanteeseen, jossa tekeminen olisi keskeytetty tai jäänyt lopulta kiinni siitä, etteikö teknologia ja ATK olisi saatu taipumaan ympäröivään tilanteeseen ja palvelemaan liiketoiminnallisia päämääriä. Suomi ja koko tietoteknistä edelläkävijyyttä edustava maailma on täynnä huippuluokan timanttisia teknisiä ammattilaisia. Rauta saadaan tottelemaan koodia ja koneoppivat algoritmit tekevät jo töitä puolestamme. Uskallankin väittää oman subjektiivisen kokemukseni tukemana, ettei ATK-aikakaudelta löydy tilannetta, jossa kehitysprojekti olisi jäänyt kiinni siitä, ettei teknisiä ja syntaktisia ongelmia olisi saatu ratkottua. Jos suunnitelma A ei toimi niin sitten otetaan povitaskusta suunnitelma B ja jos sekään ei toimi niin “koodataan sitten perkele skrätsistä itse” (been there done that!).


Tekniikka ja ATK siis taipuvat ja tähän löytyy osaamista. Perse edellä puuhun kuitenkin mennään, jos dataan (tietoon!) liittyviä asioita lähdetään ratkomaan pelkästään konservatiivisen IT-osaston johdolla ja järjestelmät edellä. Perinteisen, konservatiivisen IT-osaston perisynti, kun on tehdä jokaisesta asiasta (diplomi-)insinöörimäisen tarkkaa, eksaktia tiedettä ja näin viedä happi haasteen ratkomisen ilmatilasta jo kättelyssä. Tilalle tarvitaan jotain käytännönläheisempää ja jotain jo suoraan liiketoiminnan kannalta ymmärrettävää analogiaa, parempaa kieltä.


Kirjassaan “Getting in front on data - who does whatThomas C. Redman esittää ymmärrettävälle, riittävän yksinkertaiselle ja dynaamiselle kielelle kaksi perussääntöä:


  • Sääntö 1: Tee kaikkesi tämän käytetyn kielen kasvun eteen, siten että se vastaa tarpeita aina siellä missä sitä tarvitaan. Vaadi eheitä määritelmiä kaikille käytetyille termeille viimeistään siinä vaiheessa, kun niitä käyttää useampi kuin yksi tiimi.

  • Sääntö 2: Tarjoa yksinkertaisin ja ohuin mahdollinen kieli fasilitoidaksesi ja mahdollistaaksesi koko yrityksen laajuisen viestinnän (Keep it simple stupid!)


2020-luvulla digitaalista ylivertaisuutta tavoitteleva moderni yritys tarvitsee ajanmukaisen “vallan kolmijaon”, jossa tietoon (data) ja siihen liittyviä haasteita ratkotaan ja johdetaan omana kokonaisuutenaan, riittävän hajuraon ja välimatkan päässä järjestelmäkeskeisen maailmankuvan järkähtämättömästä tukijasta, IT-osastosta. Hyvä kapellimestari ja muutosjohtaja tämän transformaation läpiviemiseksi on Chief Data Officer tai vaihtoehtoisesti tämän pienempipalkkaisempi versio Head of Data. Totuuden nimissä on todettava, että varsin luonteva syntypaikka tälle muutokselle on useassa organisaatiossa siellä IT-osastolla. Annettakoon se anteeksi, onhan tietohallintojohtajan suomenkielissä ja englanninkielisessä, alkuperäisessä tittelissäkin keskiössä “tieto” (eng. information) ja jostain datateollisen vallankumouksen on lähdettävä liikkeelle. Teknologia on kuitenkin monessa paikassa saanut pääosan roolin ja tähän on nyt aika tehdä selkeämpi ero suhteessa tiedon- ja datan johtamiseen.


Älkäämme siis yrittäkö aina ratkaista ongelmia aina pelkästään uuden ja vakiintuneen teknologian keinoin. Varsinkaan ongelmia, jotka ovat pohjimmiltaan prosessi- ja johtamisongelmia. Nämä saadaan ratkaistuksi vain kirkkaan viestinnän, yhteisen kielen ja sitä myötä tapahtuvan dialogin kautta.


- Tommi Vihervaara, Datapääoma


Ps. Menikö tunteisiin? Herättikö ajatuksia? Jaa ne meidän kanssamme LinkedIn-sivullamme: https://www.linkedin.com/company/datapaaoma/


P.P.s. Verkostoidutaan: https://www.linkedin.com/in/tommivihervaara/


Kuvitus: Inga Metsola



Lähteet:


  1. Juholin, E. 1999. Sisäinen viestintä. Helsinki: Inforviestintä

  2. Mitä tapahtuu huomenna: Mahdollisuusviestinnän työkirja - By Ellun Kanat Oy Ellun Kanat Oy

  3. https://ym.fi/semanttinen-yhteentoimivuus


49 views0 comments