Search
  • Datapääoma | Tommi & Markku

Tiedolla johtaminen – Apotin turmion syy? TieDON johtaminen unohtuu monelta organisaatiolta.

Apotti-hanke vaikuttaa olevan malliesimerkki siitä, mitä organisaatiossa tapahtuu kun ”tiedolla johtamista” ylistetään sokeasti yli kaiken muun ja samaan aikaan unohdetaan täysin tiedon johtaminen. Sote-IT-keskustelussa korostuu myös toinen perisynti, eli liian putkinäköinen järjestelmäkeskeisyys (technology) kun lopulta kaiken keskiössä pitäisi olla itse tieto (information). Täysin paitsioon on jäänyt myös käsite nimeltä tiedon tuottamisen transaktiokustannus, sekä sen suhde käyttäjäkokemukseen ja tiedon laatuun.

Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla

Apotti-potilastietojärjestelmä jatkaa antamistaan. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kirjoitus avasi karulla tavalla vaiheita matkalta Apotin hankintapäätöksestä tähän hetkeen. Kirjoituksen mukaan Apotti haittaa lääkäreiden työtä ja vaarantaa potilaiden hoidon. Voidaankin siis perustellusti kysyä: voiko terveydenhuollon keskeinen ATK-järjestelmähankinta pahemmin pieleen mennä? Ongelmien keskiössä vaikuttaisi kirjoituksen mukaan olevan päivittäistä työtä tekevien lääkäreiden ja sairaanhoitajien käyttäjäkokemuksen väheksyminen ja sen uhraaminen tiedolla johtamisen alttarilla. Tämä kiteytyy hyvin kirjoituksessa haastatellun professori Antti Oulasvirran sitaatissa: ”Tiedolla johtaminen on uusi paradigma. Johto haluaa dataa. Mutta kuka sen kerää?”


”Tiedon johtaminen on jätetty huomioimatta, eikä tästä seuranneita kustannuksia ole ymmärretty tai haluttu ottaa huomioon.”

Kuva 1


Tiedon toimitusketjun johtamisen viitekehyksen näkökulmasta (kuva 1) vaikuttaisi siltä, että Apotti-hankkeessa on osaoptimoitu tiedon toimitusketjun loppupäätä (tiedolla johtaminen) täysin sen alkupään, eli tiedon johtamisen kustannuksella. Tiedonhallinnan ammattilaisena näen asian niin, että itsensä tiedon johtaminen sivuutettu tai vähintäänkin jätetty huomioimatta, eikä tästä seuranneita kustannuksia ole ymmärretty tai haluttu ottaa huomioon. Tämä on itse asiassa kokemuksieni mukaan valitettavan tyypillinen ongelma lukuisissa eri organisaatioissa.


Tiedon toimitusketju: tiedon ja tiedolla johtamisen vaihtoehtoiskustannukset


Apotin tapauksessa korostuu tiedolla johtamisen ylivalta suhteessa itsensä tiedon johtamiseen. Tiedolla johtamisen voidaan katsoa keskittyvän siihen, kuinka tietoa (dataa) hyödynnetään ja käytetään eri sovelluksissa (esim. johdon raportointi) tuottamaan lisäarvoa eri tahoille, Apotin tapauksessa johdolle.


Tiedon johtamisen kannalta keskiössä ovat tiedon tuotanto ja tiedonhallinta. Tiedon tuotantovaiheessa keskitytään siihen, kuinka tietoa (dataa) tuotetaan ja / tai hankitaan. Tiedonhallinnan voidaan katsoa yksinkertaistetusti käsittävän vaiheet tiedon jalostuksesta ja laadunhallinnasta sen tuotteistamiseen. Yhdessä nämä muodostavat tiedon toimitusketjun. Tätä toimitusketjua tulisi tietysti johtaa kokonaisvaltaisesti, sortumatta liikaa eri vaiheiden osaoptimointiin toisten kustannuksella.


Toimitusketjuanalogiaa hyödyntäen, Apotin tapauksessa voidaankin ajatella, että toimitusketjun kuluttajapäässä on kylmäpäisesti vaadittu parasta mahdollista lopputuotteen laatua välittämättä siitä, kuinka eettisesti tuotteet ovat valmistettu ja millaiset kustannukset ja ulkoisvaikutukset toimitusketjun alkupäässä ovat. Jos tarkkoja ollaan, niin tasan samat asiathan ovat nyt monen yrityksen asialistalla, kun fyysisten tuotteiden globaaleja toimitusketjuja läpivalaistaan ESG-hengessä (moderni vastuullisuusraportoinnin viitekehys: Environmental, Social, Governance).


Tiedon ja tiedolla johtamisen tasapainoa voidaan onneksi mitata ja johtaa kolmen keskeisen mittarin avulla. Mietitään seuraavaksi näitä kolmea mittaria Apotin tapauksessa.


Tiedon tuottamisen transaktiokustannus ja käyttäjäkokemus tulilinjalla


Kuten jokaisessa organisaatiossa, myös Apotin tapauksessakin vastakkain ovat kolme tärkeää, toistensa kanssa keskinäisriippuvaisuudessa elävää asiaa:


  • tiedon tuottamisen transaktiokustannus (ITC)

  • (tiedon tuottamisen tukena käytetyn ATK-ratkaisun) käyttäjäkokemus ja käytön helppous (UX)

  • tuotetun tiedon hyödynnettävyys (IU)

Tiedon tuottamisen transaktiokustannuksella (ITC) pyritään kuvaamaan sitä, kuinka kallista organisaation toiminnan kannalta keskeisen tiedon tuottaminen on. Halvimmillaan tuotantokustannuksen voidaan katsoa olevan esim. IoT-sensoreissa, joissa tiedontuotanto on automatisoitu. Kalleimmillaan sen voidaan katsoa olevan silloin, kun tiedon tuottamiseen vaaditaan paljon ihmistyövoimaa ja ennen kaikkea aikaa.


Käyttäjäkokemus ja käytön helppous (UX) mitattavana suureena on perinteisesti ollut hankalahkoa ja kokemus on lopulta subjektiivista. Sillä on kuitenkin keskeinen merkitys henkilöstön (Apotin tapauksessa sairaanhoitajien ja lääkäreiden) työhyvinvointiin ja lopulta jopa mielenterveyteen (HS:n kirjoituksen sitaatti: ”Apotti tekee minut hämmästyttävän monella tavalla hulluksi”).


Tuotetun tiedon hyödynnettävyys (IU) on keskeinen ominaisuus, kun tuotettua tietoa halutaan hyödyntää moneen hyvin erilaiseen käyttötarkoitukseen. Yksinkertaistuksen vuoksi, keskitymme nyt tarkastelemaan hyödynnettävyyttä akselilla rakenteinen tieto (eng. structured) vastaan rakenteeton tieto (eng. unstructured). Rakenteisen tiedon voidaan sanoa suoraan sisältävän myös tietoa sen merkityksestä esim. ”potilaan ikä”, kun taas rakenteettoman tiedon ongelmana on, että sen merkitys ei ole suoraan pääteltävissä. Perinteisen IT-järjestelmän näkökulmasta tällainen on esimerkiksi käyttäjän vapaasti valitsemalla luonnollisella kielellä ja murteella tallennettu sanallinen potilaskertomus.


HS:n kirjoituksessa kerrottiin, kuinka lääkärit ovat aiemmin tottuneet vain kirjoittamaan tai sanelemaan potilaskertomuksensa. Tässä tapauksessa voidaan sanoa, että tiedon tuottamisen transaktiokustannus on matala mutta valitettavasti tuotetun tiedon laatu ja hyödynnettävyys on heikkoa koska tieto on rakenteetonta ja näin perinteisin menetelmin vaikeasti hyödynnettävissä. Apotin tapauksessa loppukäyttäjä (lääkäri) on nyt kuitenkin velvoitettu käyttämään tuhottomasti aikaa ja energiaa kymmenien eri, epäoleellistenkin tietojen luokittelukenttien täyttämiseen.

Voimme siis todeta, että tiedon tuottamisen transaktiokustannuksella ja tiedon hyödynnyttävyydellä on keskinäisriippuvaisuus, joka toimii kärjistäen kuvaajan 1 kertomalla tavalla.

Kuvaaja 1


Kun Apotin käyttö on HS:n kirjoituksen mukaan todistetusti pakottanut sen käyttäjiä kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttään, tulisi meidän olla erityisen kiinnostuneita myös ATK-järjestelmän käytön helppoudesta ja käyttäjäkokemuksesta (UX). Sillä voidaan katsoa olevan myös yhteys edellä mainittuun tiedon tuottamisen transaktiokustannukseen. Käytön helppous ja mukavuus voidaan katsoa olevan huipussaan, kun loppukäyttäjän tuhlaama aika ja kokema vaiva tiedon tuottamiseen on pieni. Tällöin tiedon tuottamisen transaktiokustannuksen voidaan myös katsoa olevan alhainen. Kuvaaja 2 kuvaa tätä yhteyttä.


Kuvaaja 2


Apotin tapauksessa yhden asian korostaminen (tuotetun tiedon hyödynnettävyys ja parempi ”tiedolla johtaminen”) on siis johtanut karmealla tavalla käyttäjäkokemuksen ja käytön helppouden (UX) unohtamiseen sekä käsittämättömän suuriin tiedon tuottamisen transaktiokustannuksiin.


Tiedolla johtaminen on tärkeää, mutta tiedon johtaminen on vielä tärkeämpää


Huomaamme, että kuten usein yleensäkin, osaoptimointi johtaa tässäkin tapauksessa turmioon. Ei ole yhtä tai kahta ilman kolmatta. On siis palattava takaisin tiedon toimitusketjun johtamiseen kokonaisuutena. On muistettava myös tiedon johtamisen merkitys, sen sijaan, että suu vaahdoten huutaisimme ja optimoisimme tiedolla johtamisen ilosanomaa. Olisi itse asiassa monien silmiä avaava jättipotti, jos Suomessakin analogisessa televisiossa nähdyssä ”Pomo piilossa”-sarjassa sarjassa nähtäisiin jakso tai toinenkin 2020-luvun tietotyöläisten arjesta esimerkiksi juuri terveydenhuollon toimialalla.

”Pomo piilossa – sarjan tekijöiden tulisi tehdä jakso tietotyöläisten arjesta.”

Kuvaaja 3


Kuten kuvaajasta 3 huomamme, tavoiteltava tilanne (sweetspot) ei suinkaan löydy tiedolla johtamisen mahdollistavien tekijöiden huippukohdasta, vaan optimikohta löytyy aina jostain päin tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen välimaastosta. Paikasta, jossa kaikki kolme keskeistä muuttujaa on otettu riittävällä tavalla huomioon. Tässä myös muistutus kaikille UX-designereille: pelkkä käyttäjäkokemuksen optimointi ei sekään ole hyvästä koska vain käyttäjäkokemusta optimoidessa tullaan usein huomaamatta tekemään hallaa tiedon hyödynnettävyydelle.


Kiitos teknologian kehittymisen ja erityisesti koneoppimisen menetelmien, myös ATK on mahdollista valjastaa hommiin kuvatussa välimaastossa. Esimerkiksi NLP (eng. Natural Language Processing) on varsin käytetty menetelmä nykyaikaisissa automaattista tietojenkäsittelyä edistävissä ratkaisuissa. Sen avulla potilaskertomukset voisi vaivatta litteroida sekä automaattisesti luokitella ja käyttää sitten lääkärin aikaa vain ja ainoastaan koneen mahdollisesti tekemien väärien tulkintojen oikaisemiseen.


Pois totaalijärjestelmistä, kohti tiedon standardisoimista, onnistuneista esimerkeistä oppien


Miten Sote-IT tulisi sitten ratkaista? Helppoa ratkaisua ei tietenkään ole olemassa ja niin kauan kun keskustelussa menee I(nformation) ja T(echnology) sekaisin, ratkaisukin jää valitettavasti löytymättä. Toisaalta myös niin kauan kun keskustelua käydään pelkästään järjestelmien (teknologia) yhteensovittamisesta, on focus täysin väärissä asioissa. Vertauskuvallisesti voidaan miettiä seuraavaa: kun ihmiset keskenään rakentavat yhteistyötä, silloin yhteen sovitetaan ajatuksia, eikä ihmiskehoja keskenään. Tässä päämäärässä auttaa myös kovasti yhteinen kieli, muuten ymmärryksen rakentaminen on kovin vaikeaa.


Mielestäni Sote-IT-keskustelun painopisteen tulisikin olla totaalijärjestelmien kehittämisen (ks. Tomi Dahlbergin LinkedIn-kirjoitus aiheesta) sijaan terveydenhuollon arjen toiminnan ydinkäsitteissä ("terveydenhuollon ammattihenkilö", "potilas", "diagnoosi", "ammattioikeus" jne.) ja niiden yhteensovittamisessa ja yhteisen kielen (lue: standardien!) sopimisessa yli organisaatiorajojen. Tämä mahdollistaisi lopulta aidosti monen eri potilasjärjestelmän hajautettujen kokonaisuuksien luomisen. Aivan kuten mikä tahansa muukin standardi laittaa etusijalle ekosysteemin kokonaisedun, sen sijaan, että sallisimme yksittäisten mammuttiratkaisujen edustajien etujen maksimoinnin.

Täysin mahdoton tehtävä tämä ei ole. Konkreettisia esimerkkejä löytyy Suomesta, myös isojen mittakaavojen onnistumisista kuten koko maan kattavan sähköverkkojärjestelmän uusimisessa (case Fingrid Oyj ja Datahub): sielläkin keskiössä oli yhteinen kieli (master data!) ennen järjestelmiä.


Lukija, omassa organisaatiossasi varmaan puhutaan tiedolla johtamisesta. Varmistathan, että muistatte myös tärkeämmän, eli tiedon johtamisen?

- Tommi Vihervaara, Datapääoma


Ps. Menikö tunteisiin? Herättikö ajatuksia? Jaa ne meidän kanssamme LinkedIn-sivullamme.






156 views0 comments